Levin valloitus 2008

17.-20.4.2008

Auton kaiuttimista kaikuu Suomipoppi, kun puut vilisevät ohitsemme. Ulkona on lämpöasteita jo lähes kymmenen ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Suussani rouskuu matkaevääksi ostamiani sipsejä ja autossa hymyilee joukko ystäviä. Olemme matkaamassa kauden päätösreissulle Leville.

Turha on valittaa lumenpuutetta. Täytyy vain reissata linjuriautolla yhdeksän tuntia Pohjoiseen, ja johan lumisia tienoita löytyy. Emme me syyttä pohjoisen lumille matkanneet. Piti vain löytää suksille ulkoilutusmaastoa, ja Levillä se on mitä parhainta.

Hiihto ja laskettelu Levin maisemissa on mutkia ja mäkiä, vauhdin hurmaa ja railakasta meininkiä. Vauhtia ja meininkiä riitti aina illan oheistoimintaan saakka. Onneksi mutkia oli tuolloin vähemmän. Päivän mittaan rinteessä nähtiin muutamia pyllähdyksiä ja saattoipa niitä sattua myös iltaisin. Muutaman päivän aikana ehdimme saada monen monta kertaa hien pintaan joko hiihtoladulla, rinteessä, Areenalla tai viimeistään saunan lauteilla.

Oli meillä kelomökki, takka, vuolukivikiuas ja kunnon lauteet, niin kyllä sitä Populan poikien seassa viihtyy! Ulkoisten puitteiden tulee olla kunnossa, kun kotiseutu jää taakse ja niin oli tälläkin kertaa. Lähdön hetkellä Populassa ei mietitä hiljaa mielessä, ota mitä saat.
Myös muuttolinnut olivat jo saapuneet Levin korkeudelle. Huhu kiersi kuruissa ja tuntureilla, että noilla korkeuksilla on havaittu Suomen ensimmäinen neitokakadu. Siivekästä emme nähneet ja kovin kummastelimme havainnon alkuperää. Lienee havainnon tehnyt bongari seonnut V'inkkarin hulvattomasta after ski meiningistä.

Tätä juttua kirjoittaessani ja reissun kokemuksia sulatellessa, täytyy minun todeta, että matka onnistui todella hyvin. Paljon oli jälleen nähtävää ja tarinoita kertyi kerrottavaksi. Jos en olisi lähtenyt matkaan, olisin tällä hetkellä kateellinen. Nyt kateus on minusta pois.

Winnipeg

Menossa mukana: Päällikkö, Iskä ja Poika, Hapa, Kari, Kaleva, Manna, Kala-Hannu, Mika, Osmo's-Cosmo's, Hankala-mies, Jari, Tero, Hidas Kankea ja Pitkäkestoinen, Maukka sekä Winnipeg.
Majoitus oli jälleen kohdallaan
Sukset olivat kovassa käytössä
Tauko rinteestä
After ski:ssä oli vauhti kohdillaan
Rajoitukset pitivät huolen ettei vauhti riistäytynyt liian kovaksi
Ulkoruokinnassa, tarjolla kermaperunoita ja lihapullia
Linjuriauto on maantien ässä
Kyyti oli jälleen kerran ammattimiehen käsialaa, tasaista ja jouhevaa